lauantai 14. maaliskuuta 2015

There's a light at the end of the tunnel

  Lupasin palata omassa postauksessaan siihen, kuinka heräsin elämäntaparemonttiin.
Viime keväänä en voinut henkisesti kovin hyvin. Aloin hukuttaa kaiken työstressin ja uupumuksen liikuntaan. Saatoin käydä lenkillä 5 kertaa viikossa ja saman verran ryhmäliikuntatunteja päälle. Kaiken työn ja jumppaamisen lisäksi en kerennyt ja jaksanut laittaa hirveän paljoa ruokaa kotona, joten söin paljon ulkona. Mitä hyötyä on liikunnasta, jos syö pizzaa 4 kertaa viikossa? Voin kertoa, että ei yhtään mitään.
  Toukokuun alussa aloitin Superdieetin. Dieetti jäi kesken parin viikon jälkeen monien työmatkojen takia. Kymmentuntista työpäivää ja hotelliaamiaisia ja ravintolaruokaa kolmena tai neljänä päivänä viikossa ei oikein sovi superdieettiin. Eikä myös se, että kymmenen tunnin aikana kerkeät syödä yhden banaanin ja rahkan samalla kun teet töitä. Ohjeet pyörivät pöydällä ja katselin niitä useinkin, mutta en ikinä tullut aloittaneeksi uudestaan. Lenkkeilin kesän ja syksylläkin niin pitkälle, että satoi lumen. Mutta pelkkä aerobinen liikuntakaan ei auta.
  Tänne Saariselälle muuttaessani ulkona syöminen loppui. Olen käynyt 3kk aikana ravintolassa harvemmin kuin Vuokatissa kuukauden aikana. Joulun jälkeen aloin myös lenkkeillä ja käydä salilla. Superdieetti Simplen päätin aloittaa tsempatakseni ystävääni eteen päin omassa urakassaan.


  Kaksi viikkoa on dieettiä takana, eikä syöminen ole ollut ongelma! Rahka ei töki, parsakaali ei töki, eikä muutkaan kasvikset. On tuntunut tosi luontevalta syödä säännöllisesti viisi kertaa päivässä. Ja olo on parempi! Välillä on tehnyt mieli makeaa, mutta en ole sortunut. Veden juonti meinaa olla haasteellista. En meinaa millään saada juotua tarvittavaa määrää, mutta siihenkin varmasti oppii! Mulla ei ole kotona vaakaa, mutta sanoisin, että kiloja on lähteny 1,5-2. Kuten kuva yläpuolella kertoo, ei ole olemassa yhtä isoa askelta, vaan paljon pieniä. Dieettiä on vielä neljä viikkoa jäljellä, mutta tästä tulee ehdottomasti elämäntapa. Toki dieetin loputtua sallin itselleni herkkujakin, mutta vanhaan en enää palaa! Tästä on hyvä jatkaa ja suunta on vain ylös päin (tai painolla alaspäin:)).

  Jos jossain kohtaa tuntuu, että haluaisi jättää koko touhun kesken, on hyvä muistaa nämä:



Hyvää viikonloppua!

-Jenni-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti