Kaikilla on varmasti jotain niitä salaisia haaveita, joita kukaan ei tiedä. Sitä on vain salaa haaveillut mielessään ja ehkä jopa tehnyt suunnitelmia haaveen toteuttamiseksi. Ja moni on varmasti myös kokenut sen, kuinka tämä salainen haave romuttuu.
Mun salainen haave oli tulla huippukokiksi. Ammattikoulussa opiskelin vastaanottovirkailijaksi, mutta ihan parasta oli keittiötunnit. Sai oppia kaikkea sitä, mistä huippukokit aloittaa. Oon aina tykänny laittaa ruokaa. Jo pikkutyttönä autoin isiä ruoanlaitossa ja iän karttuessa aloin kokkaamaan itte. Tykkäsin suunnitella menuja ja toteuttaa ne. Yleensä sunnuntait oli mun ruoanlaittopäiviä ja kokosin annoksia lautasille.
Selvisin ammattikoulun keittiötunneista parhaalla arvosanalla ja opettaja vihjaili, että mun taidot ja halu oppia menee hukkaan respan tätinä. Haaveet kokin ammatista hiipi mieleen voimakkaammin ja uskalsin puhua niistä ääneenkin. Takaraivossa kuitenkin pyöri lääkärin sanat muutaman vuoden takaa. Silloin kun loukkaantuminen romutti mun urheilu-uran, romuttu myös mun haaveet huippukokin urasta. Yksinkertaisesti mun liikunta- ja tukielinvammat ei kestä keittiötyötä. Tämä oli lääkärin ohjeistus silloin ja homma piti kutinsa. Huomasin jo tuolloin, kuinka keittiötunnit oli mulle fyysisesti raskaita. Selkää, polvia ja olkapäätä särki. Niimpä hautasin haaveet ja jatkoin respan tätinä.
Sitemmin ruoanlaitto on halusta ja innokkuudesta huolimatta jäänyt vähälle. Itselleen on hiukan tylsää kokata mitään kolmen ruokalajin illallisia. Päätin kuitenkin, että kunhan palaan kotiin niin paneudun taas ruoanlaittoon. Riian paljon on tullut syötyä ulkona ja puolivalmisteita tai eineksiä. Pienellä vaivalla ja rahalla voi itse loihtia huippuhyvää ja terveellistä ruokaa.
Muutamaa kaveria olen jo varoittanut, että illalliskutsua alkaa pukata, kunhan pääsen kotiin. Päässä pyörii myös jo äitienpäivämenua. Myös isin syntymäpäiville voisi kehitellä jotain ja sitten onkin jo pikkuveljen syntymäpäivä.
Vaikka haaveet huippukokin urasta romuttuivat jo teininä, voin silti olla oman elämäni huippukokki. Ja sitä ei edes terveys vie multa pois.
Pitäkää haaveistanne kiinni, älkääkä luovuttako!
-Jenni-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti