Nyt päätin tukijoukkojen kera kokeilla Simpleä ja harrastaa liikuntaa oman maun mukaan. Olen käynyt lähes päivittäin reilun kuuden kilometrin lenkillä ja lisäksi alotin 31 päivän kyykkyhaasteen. Luulen, että blogissa dieetistä kirjoittaminen kannustaa minua jatkamaan, jos tulee huonoja hetkiä. Olen tosi päättäväinen ja voitontahtoinen luonne. Jos siis epäonnistun tai jätän dieetin kesken, olen hävinnyt ja suutun itselleni. Ajattelin aluksi kertoa vähän taustaa siitä, miksi olen päätynyt tähän dieettiin.
Alle kouluikäisenä olin reilusti alipainoinen ja jouduin usein käymään sairaalassa tutkimuksissa. Ekaluokalle mennessä paino oli kääntynyt normaaliksi ja kolmosluokalla paino alkoi nousta. Rakastin kaikkea hyvää. Jos kaapissa oli keksejä, pullaa, munkkeja(nam!) tai mitä hyvänsä hyvää, ne oli syötävä pois. Tässä vaiheessa elämää en harrastanut liikuntaa sen kummemmin. Muistaakseni viidennellä luokalla aloitin ringeten pelaamisen ja treenasin säännöllisesti. Paino ei siitä juuri muuttunut, mutta uskon ringeten katkaisseen painonnousun.
Mulla on vahvasti perimässä diabetes ja sydän- ja verisuonitaudit, jonka vuoksi olisi hyvin tärkeää laihtua, jotta sairastumisen riski pienenee. Kutosluokalla aloin käydä sairaalassa painopolilla. Kävin siellä säännöllisesti tapaamassa hoitajaa, joka seurasi painokäyrää ja ravitsemus- ja fysioterapeuttia. Sain ruokaohjeita ja liikuntavinkkejä. Liikuntavinkit olivat mielestäni turhia, sillä treenasinhan säännöllisesti. Ruokaohjeita toteutettiin koko perheen voimin ja käynnit polilla loppuivat.
Kasiluokalla sitten alkoi alamäki. Marraskuussa kaaduin harjoituksissa ja kylkiluita murtui. Kun kylkiluut parani ja palasin treeneihin joulun jälkeen, kaaduin taas. Tällä kertaa osumaa otti olkapää ja se oli viimeinen naula minun urheilu-uran arkussa. Ensin tuli hoitovirhe julkisessa sairaanhoidossa ja sen jälkeen leikkaus yksityisessä sairaalassa. Leikkauksen jälkeen sain kaksi vaihtoehtoa: lopettaa pelaaminen tai jatkaa, josta voisi seurata mahdollisuus, että vanhetessa käsi alkaisi oireilla pahempana. Valitsin siis käden pelaamisen sijaan ja sitä itkua riitti. Mulla meni kaikki halu kaikkeen liikuntaan, kun en voinu tehä just sitä mitä halusin ja mitä rakastin. Vielä tänäkään päivänä olkapää ei kestä nopeita, räjähtäviä liikkeitä ja jos joku tönäisee kovaa on vaarana, että olkapää menee sijoiltaan. Tämän jälkeen elin suvantovaihetta. Kävin sillon tällön lenkillä ja söin. Arvata saattaa, että kiloja tuli.
Lukion ekan jälkeen lähdin vaihto-oppilaaksi Itävaltaan. Tässä kohtaa kiloja oli about 80. Ehkä vähän yli. Puolen vuoden aikana laihduin, vaikka aina puhutaan vaihtarikiloista, joita tulee vaihdossa ollessa. Kun palasin kotiin olin muutaman kuukauden kotona, koska palasin kesken koulujakson. Kärsin kulttuurishokista, makasin sohvalla ja söin. Kilot ei haitannu mua, olin tyytyväinen itteeni. Kun valmistuin 2012 joulukuussa lähdin lappiin sesonkityöntekijäksi. Töitä, epäterveellistä ruokaa ja hirveästi alkoholia. Talvi Ylläksellä oli viimeinen pisara. Kun muutin sieltä Vuokattiin tajusin, että tän on loputtava nyt.
 |
| Minä ja kaikki 90 kiloa |
Kirjottelen erikseen siitä, kuinka heräsin laihduttamiseen viime keväänä. Muuten kukaan ei jaksa lukea näitä mun höpinöitä :)
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
-Jenni-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti