Kun mieliteot valtaa ajatukset

Superdieetti Simpleä on takana nyt neljä viikkoa, jäljellä kaksi. Välillä on tympiny punnita, kuoria, pilkkoa, kypsentää ja taas punnita. Välillä on tehny mieli työntää ohjeet ja rahkat roskiin ja vielä keittiövaaka perässä. Mutta kaikki on tallessa. Neljän viikon jälkeen mun tulos on -4kg ja vyötärö -7cm. Ja kaikki vaan syömällä. Aluks lenkkeilin ja jumppasin kotona, mutta se pirun migreeni lopetti sen. Aluks ajattelin, että en tasan jaksa edes 3 viikkoa syödä rahkaa ja kasviksia. Rahkasta on tullu suorastaan pakkomielle. Parit rahkat on jääny syömättä, kun oon onnistunu järjestämään hirvittävän kiireen töihin enkä oo kerenny punnita sitä. Kun käyttää mielikuvitusta, pystyy syömään tosi monipuolisesti.

  Tästä päästäänkin aasin sillalla siihen, mistä ajattelin kirjottaa. Kannattaako mielitekoihin sortua. Mulla ei ole hirveästi ollu mielitekoja dieetin aikana. Tai toki mielitekoja on, mutta ne on semmosia "koska tiedän tän olevan kiellettyä tekee mieli"-juttuja. Dieetin aikana kiellettyjä juttuja oon syöny pussillisen sipsejä, kaksi suklaakonvehtia ja pienen(oikeasti tosi pienen) palan munkkia. Mitään noista en oo katunu. Sipsitkin oli semmonen harkittu sortuminen. Lähdin ihan asioikseen kauppaan niiden sipsien takia ja nautin joka ikisestä murusta. Sipsit ei nostanu mun painoa. En tiedä olisko paino pudonnut enemmän, jos olisin jättäny sipsit syömättä. Asiaa on turha murehtia!
  Oma suhtautumiseni mielitekoihin oli aluksi ehdoton ei. Päätin, että en todellaakan lipsu ja kaikki menee tarkasti. Kolmannella viikolla aloin kuitenkin pohtia asiaa syvällisemmin. Itselläni tähtäimessä on pysyvä elämäntapamuutos. Tähtään siihen, että vaikka dieetti loppuu, osaan yhä edelleen syödä hyvälaatuista ruokaa, oikeita määriä ja ennen kaikkea säännöllisesti. Pikkuhiljaa aloin ajatella, että ehkä olisikin jopa järkevää syödä näitä kiellettyjä juttuja edes vähän. Koska tietää, että se on kiellettyä syö ihan vain vähän jotakin. Tiedän, että jos en olisi syönyt näitä pieniä herkkuja keskellä dieettiä, kuudennen viikon jälkeen olisin Kajaanin Prismassa ostoskärry täynnä kaikkea dieetin aikana kiellettyä. En näe syytä sille, miksi pitäis hermo tiukalla ja vitutuskäyrä huipussaan purra kynsiä sohvalla, että ei vaan sorru siihen keksiin tai suklaaseen. Mielestäni kuitenkin enemmän haittaa on siitä ostoskärryllisestä herkkuja yhtenä, ehkä jopa kahtena päivänä, kuin pienestä suklaapatukasta tai kakkupalasta kerran kuuden viikon aikana.
  Mun luonteeseen ei kuulu hermostuminen tai kiukuttelu. Ne on muutamia päiviä vuodessa kun oikeasti kiukuttelen tai hermostun. Ehkä siks mun on ollu kohtuu helppoa olla dieetillä. Ja toki siitä on etua, että asun yksin niin ei oo ketään kenen naama sattus vahingossakaan ärsyttämään ;) Mutta toisaalta oon taas aika kova itelleni. Perfektionistina vaadin itseltäni paljon ja olen joskus hyvinkin ankara. Jos oon jotain päättäny, niin se tapahtuu keinolla millä hyvänsä. Siksi yllätyinkin, että annoin itselleni luvan sortua herkkuihin. Enkä edes tullut vihaiseksi itselleni.
  Ehkä tämä dieetti on myös opettanut katsomaan ja kohtelemaan itseään eri tavalla. Varmasti laihtumisella on lusikkansa sopassa, mutta uskon, että joku henkinen viba tässä on myös. En tosinkaan tiedä, että mikä se henkinen juttu on, mutta kyllä tunnen itsessäni miten olen muuttunut. Ehkä muut ei huomaa muutosta, mutta itse huomaan sen niissä ajatuksissa, joita päässä risteilee. Olen jo usean vuoden ollut tosi itsevarma. Kaikkien kilojeni kanssa en ole välittänyt mitä muut musta ajattelee. Joitakin on joskus jopa ärsyttäny mun itsevarmuus, mutta sekään ei ole ollu mun ongelma.
  Luulen, että musta on tullu armeliaampi itselleni. En ole kokenut huonoa omaa tuntoa edes siitä lenkkeilyn lopettamisesta. Kun pakkasta oli miljoona astetta, kävin salilla n. 6 kertaa viikossa. Joka päivä poljin kuntopyörää 30km. Ihanan kevätsään ilmestyttyä vaihdoin salin lenkkeilyyn. 6 kertaa viikossa 6,5km  ja osa lenkistä hirveä ylämäki tunturin rinnettä. Kahden kuukauden takainen Jenni olisi sättiny itteään kaiken lopettamisesta ja ollut kiukkunen itelleen. Ehkä tämä uus Jenni on alkanu höllätä pantaa päässään ja tajunnu, että elämästä voi nauttia vaikka ei vaatiskaan iteltään täydellisyyttä. Juurikin perfektionismi on se, joka melkein poltti mut loppuun edellisessä työssä. Omasta mielestä mun olis pitäny osata tehdä kaikki ilman neuvojen kyselyä ja jos mokasin, teki mieli itkeä. Isohkossa firmassa ja laajassa kokonaisuudessa moinen on mahdotonta. Typerä minä.

  Näiden pohdintojen myötä haluan kaikille sanoa, että olkaa armeliaita itsellenne ihan joka saralla! Oli kyse sitten dieetistä, työstä tai mistä tahansa arkisesta asiasta. Jos tekee mieli sitä kakkua, vaikka se on kiellettyä, niin anna mennä! Ota pala kakkua, nauti jokaisesta haarukallisesta ja palaa sen jälkeen ruotuun. Ei yksi kakkupala tai ylimääräinen leipäpala maata merelle kaada. :) Ja itselleen on turha vihoitella ja harmitella sortumista. Kerran täällä eletään ja ihminen tarvitsee nautintoja! Mamma ja isi tulee huomenna lomailemaan tänne mun luo ja itse ainakin aion herkutella jos siltä tuntuu.
Nautinnollista viikonloppua kaikille!

-Jenni-

Oman elämänsä huippukokki

  Kaikilla on varmasti jotain niitä salaisia haaveita, joita kukaan ei tiedä. Sitä on vain salaa haaveillut mielessään ja ehkä jopa tehnyt suunnitelmia haaveen toteuttamiseksi. Ja moni on varmasti myös kokenut sen, kuinka tämä salainen haave romuttuu.
  Mun salainen haave oli tulla huippukokiksi. Ammattikoulussa opiskelin vastaanottovirkailijaksi, mutta ihan parasta oli keittiötunnit. Sai oppia kaikkea sitä, mistä huippukokit aloittaa. Oon aina tykänny laittaa ruokaa. Jo pikkutyttönä autoin isiä ruoanlaitossa ja iän karttuessa aloin kokkaamaan itte. Tykkäsin suunnitella menuja ja toteuttaa ne. Yleensä sunnuntait oli mun ruoanlaittopäiviä ja kokosin annoksia lautasille.
  Selvisin ammattikoulun keittiötunneista parhaalla arvosanalla ja opettaja vihjaili, että mun taidot ja halu oppia menee hukkaan respan tätinä. Haaveet kokin ammatista hiipi mieleen voimakkaammin ja uskalsin puhua niistä ääneenkin. Takaraivossa kuitenkin pyöri lääkärin sanat muutaman vuoden takaa. Silloin kun loukkaantuminen romutti mun urheilu-uran, romuttu myös mun haaveet huippukokin urasta. Yksinkertaisesti mun liikunta- ja tukielinvammat ei kestä keittiötyötä. Tämä oli lääkärin ohjeistus silloin ja homma piti kutinsa. Huomasin jo tuolloin, kuinka keittiötunnit oli mulle fyysisesti raskaita. Selkää, polvia ja olkapäätä särki. Niimpä hautasin haaveet ja jatkoin respan tätinä.
  Sitemmin ruoanlaitto on halusta ja innokkuudesta huolimatta jäänyt vähälle. Itselleen on hiukan tylsää kokata mitään kolmen ruokalajin illallisia. Päätin kuitenkin, että kunhan palaan kotiin niin paneudun taas ruoanlaittoon. Riian paljon on tullut syötyä ulkona ja puolivalmisteita tai eineksiä. Pienellä vaivalla ja rahalla voi itse loihtia huippuhyvää ja terveellistä ruokaa.
  Muutamaa kaveria olen jo varoittanut, että illalliskutsua alkaa pukata, kunhan pääsen kotiin. Päässä pyörii myös jo äitienpäivämenua. Myös isin syntymäpäiville voisi kehitellä jotain ja sitten onkin jo pikkuveljen syntymäpäivä.
  Vaikka haaveet huippukokin urasta romuttuivat jo teininä, voin silti olla oman elämäni huippukokki. Ja sitä ei edes terveys vie multa pois.

Pitäkää haaveistanne kiinni, älkääkä luovuttako!

-Jenni-

"Älä huoli äiti, hallussa on elämä. Vaik silloin tällöin yllättääkin koti-ikävä"

  Otsikko on Sannin kappaleesta XO terkkuja kotiin. Viimesen viikon oon kuunnellu Sannia spotifysta non-stoppina. Oon ihan koukussa. Sillon kun Prinsessoja ja astronautteja alko soida radiossa, en ollu varma tykkäsinkö vai en. Jos mä oon oikee ja Me ei olla enää me meni siihen neutraaliin kastiin. Kuuntelin, mutta en voinu sanoo tykkääväni. 2080-luvulla oli lopullinen niitti ja nyt tykkään ihan täysillä kaikesta!
  Otsikossa on myös täyttä asiaa. Elämä on hallussa, mutta koti-ikävä vaivaa. Vielä kolme viikkoa niin vika työvuoro on jo ohi ja oon enää tuntien päässä kotoa. Vaikka elämä Saariselällä on ollu kivaa ja oon tutustunu huipputyyppeihin, kaipaan silti kotiin. Omia huonekaluja, omaa saunaa ja ennen kaikkea tiskikonetta! Vihaan tiskaamista, josta kertoo viikottainen tiskivuori.
 

  Kuva on otettu Sallassa Papana Pupin terassilta. Kuten näkyy, sää oli mitä huikein ja terassilla istuttiin. Minä tosin join tuttua ja turvallista pepsimaxia, enkä retkahtanu houkutuksiin. Muuten ei tehty mitään erikoista, koska T:n kipsattu käsi vaikeuttaa jonkun verran. Perus tyttöjen juttuja, juoruiltiin ja katottiin leffoja. Niin ja tiistaina istuttiin 3 tuntia Sallan tk:ssa, koska ensin lääkäri oli myöhässä ja sitten se ei tienny mistään mitään.
  Mun olis pitäny eilen mennä töihin, mutta kamalan migreenin kourissa jouduin  vaan makaamaan sängyn pohjalla. Nukuin about 15 tuntia heräten ainoastaan soittamaan esimiehelle, että en kykene töihin. Tänään on vielä ollu vähän töhö olo, mutta illalla menen töihin. Viikon päästä sitten äiti ja isi tulee tänne mun iloksi. Ja oon vielä saanu vapaata koko siks aikaa kun porukat on täällä! Jouluna olin töissä joka yö kun äiti ja isi oli täällä, niin ei hirveästi tehty mitään.
  Mulla alkaa tänään 7 yövuoron putki, mutta yritän kirjotella jossain välissä jos suinkin jaksan.
Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

-Jenni-

There's a light at the end of the tunnel

  Lupasin palata omassa postauksessaan siihen, kuinka heräsin elämäntaparemonttiin.
Viime keväänä en voinut henkisesti kovin hyvin. Aloin hukuttaa kaiken työstressin ja uupumuksen liikuntaan. Saatoin käydä lenkillä 5 kertaa viikossa ja saman verran ryhmäliikuntatunteja päälle. Kaiken työn ja jumppaamisen lisäksi en kerennyt ja jaksanut laittaa hirveän paljoa ruokaa kotona, joten söin paljon ulkona. Mitä hyötyä on liikunnasta, jos syö pizzaa 4 kertaa viikossa? Voin kertoa, että ei yhtään mitään.
  Toukokuun alussa aloitin Superdieetin. Dieetti jäi kesken parin viikon jälkeen monien työmatkojen takia. Kymmentuntista työpäivää ja hotelliaamiaisia ja ravintolaruokaa kolmena tai neljänä päivänä viikossa ei oikein sovi superdieettiin. Eikä myös se, että kymmenen tunnin aikana kerkeät syödä yhden banaanin ja rahkan samalla kun teet töitä. Ohjeet pyörivät pöydällä ja katselin niitä useinkin, mutta en ikinä tullut aloittaneeksi uudestaan. Lenkkeilin kesän ja syksylläkin niin pitkälle, että satoi lumen. Mutta pelkkä aerobinen liikuntakaan ei auta.
  Tänne Saariselälle muuttaessani ulkona syöminen loppui. Olen käynyt 3kk aikana ravintolassa harvemmin kuin Vuokatissa kuukauden aikana. Joulun jälkeen aloin myös lenkkeillä ja käydä salilla. Superdieetti Simplen päätin aloittaa tsempatakseni ystävääni eteen päin omassa urakassaan.

  Kaksi viikkoa on dieettiä takana, eikä syöminen ole ollut ongelma! Rahka ei töki, parsakaali ei töki, eikä muutkaan kasvikset. On tuntunut tosi luontevalta syödä säännöllisesti viisi kertaa päivässä. Ja olo on parempi! Välillä on tehnyt mieli makeaa, mutta en ole sortunut. Veden juonti meinaa olla haasteellista. En meinaa millään saada juotua tarvittavaa määrää, mutta siihenkin varmasti oppii! Mulla ei ole kotona vaakaa, mutta sanoisin, että kiloja on lähteny 1,5-2. Kuten kuva yläpuolella kertoo, ei ole olemassa yhtä isoa askelta, vaan paljon pieniä. Dieettiä on vielä neljä viikkoa jäljellä, mutta tästä tulee ehdottomasti elämäntapa. Toki dieetin loputtua sallin itselleni herkkujakin, mutta vanhaan en enää palaa! Tästä on hyvä jatkaa ja suunta on vain ylös päin (tai painolla alaspäin:)).

  Jos jossain kohtaa tuntuu, että haluaisi jättää koko touhun kesken, on hyvä muistaa nämä:

Hyvää viikonloppua!

-Jenni-

Sisustusinspiraatio

Nyt kun aurinko paistaa ja ihana kevät on täällä, mua on taas kerran purru sisustuskärpänen! Jos olisin nyt omassa kotona omien huonekalujen ja tavaroiden kanssa, olisin ennättäny myllätä huushollin monta kertaa ympäri. Täällä mun "sijaiskodissa" en viiti alkaa muutaman viikon takia sisustamaan. Toisaalta ehkä on myös hyvä, että kerkeän miettiä huonekalujen paikkoja monta kertaa. Ei tarvii sitten siirtää isoa divaanisohvaa ja 8 laatikkoista massiivipuista lipastoa miljoonaa kertaa :D

Mun koti näyttää tältä. Punaset viivat on ovia ja nuo mustat poikkiviivat ikkunoita

Neliöitä on reilut 40, ehkä 45. Makkariin mahtuu oikeastaan vaan sänky. Ja tällä hetkellä siellä on myös tv-taso. Kun huhtikuun puolivälissä pääsen kotiin, tv-taso muuttaa olohuoneeseen omalle paikalleen ja saan sängyn paremmin paikoilleen. Olohuoneen ja makkarin ikkunat on korkeat ja leveät. Keittiön ikkuna alkaa työtason kohdalta. Tykkään mun kodista kaikin puolin. Kaappitilaa on mulle riittävästi, eteisen naulakossa on isot peiliovet. Takapihalla on vielä terassi ja nurmikkoa. Etupihan puolella autokatos ja varasto.

Kollaasissa tän hetken houkutuksia.

Kokosin kollaasiin tän hetkisiä sisustusjuttuja, joita himoitsen. Mulla on kotona 3 harmaata tehosteseinää ja harmaa on muutenki mun väri. Oon ihan superrakastunu tuohon pentikin Saaga -sarjaan. Mulla on jo harmaa villatyynynpäällinen, viltti sopis hyvin sen kanssa sinne sohvalle. Ja tuo harmaa aaltomaljakko! Joka on muuten vähän spessumpi juttu. Niitä on valmistettu 500kpl ja that's it. Lähin Iittalaa myyvä kauppa on ehkä Rovaniemellä, mutta onneks Iittalalla on nettikauppa! ;) Muut tän hetken houkutukset on Hyvän Tuulen Puodista. Voi mikä ihana sisustuskauppa sieltä löytyykään. Menisin ehkä vararikkoon jos ostasin kaiken ihanan. 
Tuo Keys -boxi olis mulle mitä loistavin. Mulla on paljo avaimia ja suurin osa niistä on yksitellen omissa avaimenperissään. Avaimia löytyy aina joka pöydän ja lipaston nurkalta. Tuohon boxiin sais ne kaikki. Mulla on kotona aina jonkinlaisia karkkeja. En syö paljoa karkkia, mutta niitä on vaan pakko olla. Säilyttäsin niitä mieluummin kauniissa purkissa, kun kaapin perukalla pussissa. Kalenteria ja huonetuoksua tuskin tarvii selitellä? Oon aina sekasin päivissä, niin tommonen kalenteri olis loistojuttu!

Tämmösiä pohdintoja tällä kertaa. Täällä paistaa yhä edelleen aurinko pilvettömältä taivaalta ja taidankin lähtee lenkille nauttimaan siitä! Huomenna voisin palata dieettiaiheisen postauksen kanssa.

Aurinkoista päivää!

-Jenni

Superdieetti Simple

Alotin viime viikolla Fitfarmin Superdieetti Simplen. Viime keväänä alotin normaalin Superdieetin, mutta se jäi parin viikon jälkeen kesken. Töissä oli kiire, oli selkävaivoja ja hirveä määrä stressiä ja uupumusta. Olin lähes burn outissa, joten ei paljoo napannu popsia vihanneksia ja rahkaa ja punnita kaikkea mitä suuhunsa laittaa. Puhettakaan siitä, että olisin kerenny syödä säännöllisesti.
  Nyt päätin tukijoukkojen kera kokeilla Simpleä ja harrastaa liikuntaa oman maun mukaan. Olen käynyt lähes päivittäin reilun kuuden kilometrin lenkillä ja lisäksi alotin 31 päivän kyykkyhaasteen. Luulen, että blogissa dieetistä kirjoittaminen kannustaa minua jatkamaan, jos tulee huonoja hetkiä. Olen tosi päättäväinen ja voitontahtoinen luonne. Jos siis epäonnistun tai jätän dieetin kesken, olen hävinnyt ja suutun itselleni. Ajattelin aluksi kertoa vähän taustaa siitä, miksi olen päätynyt tähän dieettiin.
  Alle kouluikäisenä olin reilusti alipainoinen ja jouduin usein käymään sairaalassa tutkimuksissa. Ekaluokalle mennessä paino oli kääntynyt normaaliksi ja kolmosluokalla paino alkoi nousta. Rakastin kaikkea hyvää. Jos kaapissa oli keksejä, pullaa, munkkeja(nam!) tai mitä hyvänsä hyvää, ne oli syötävä pois. Tässä vaiheessa elämää en harrastanut liikuntaa sen kummemmin. Muistaakseni viidennellä luokalla aloitin ringeten pelaamisen ja treenasin säännöllisesti. Paino ei siitä juuri muuttunut, mutta uskon ringeten katkaisseen painonnousun.
  Mulla on vahvasti perimässä diabetes ja sydän- ja verisuonitaudit, jonka vuoksi olisi hyvin tärkeää laihtua, jotta sairastumisen riski pienenee. Kutosluokalla aloin käydä sairaalassa painopolilla. Kävin siellä säännöllisesti tapaamassa hoitajaa, joka seurasi painokäyrää ja ravitsemus- ja fysioterapeuttia. Sain ruokaohjeita ja liikuntavinkkejä. Liikuntavinkit olivat mielestäni turhia, sillä treenasinhan säännöllisesti. Ruokaohjeita toteutettiin koko perheen voimin ja käynnit polilla loppuivat.
  Kasiluokalla sitten alkoi alamäki. Marraskuussa kaaduin harjoituksissa ja kylkiluita murtui. Kun kylkiluut parani ja palasin treeneihin joulun jälkeen, kaaduin taas. Tällä kertaa osumaa otti olkapää ja se oli viimeinen naula minun urheilu-uran arkussa. Ensin tuli hoitovirhe julkisessa sairaanhoidossa ja sen jälkeen leikkaus yksityisessä sairaalassa. Leikkauksen jälkeen sain kaksi vaihtoehtoa: lopettaa pelaaminen tai jatkaa, josta voisi seurata mahdollisuus, että vanhetessa käsi alkaisi oireilla pahempana. Valitsin siis käden pelaamisen sijaan ja sitä itkua riitti. Mulla meni kaikki halu kaikkeen liikuntaan, kun en voinu tehä just sitä mitä halusin ja mitä rakastin. Vielä tänäkään päivänä olkapää ei kestä nopeita, räjähtäviä liikkeitä ja jos joku tönäisee kovaa on vaarana, että olkapää menee sijoiltaan. Tämän jälkeen elin suvantovaihetta. Kävin sillon tällön lenkillä ja söin. Arvata saattaa, että kiloja tuli.
  Lukion ekan jälkeen lähdin vaihto-oppilaaksi Itävaltaan. Tässä kohtaa kiloja oli about 80. Ehkä vähän yli. Puolen vuoden aikana laihduin, vaikka aina puhutaan vaihtarikiloista, joita tulee vaihdossa ollessa. Kun palasin kotiin olin muutaman kuukauden kotona, koska palasin kesken koulujakson. Kärsin kulttuurishokista, makasin sohvalla ja söin. Kilot ei haitannu mua, olin tyytyväinen itteeni. Kun valmistuin 2012 joulukuussa lähdin lappiin sesonkityöntekijäksi. Töitä, epäterveellistä ruokaa ja hirveästi alkoholia. Talvi Ylläksellä oli viimeinen pisara. Kun muutin sieltä Vuokattiin tajusin, että tän on loputtava nyt.

Minä ja kaikki 90 kiloa

  Tosiaan kiloja olen onnistunut keräämään sen 90. Hitaasti mutta varmasti.  Kuva on otettu viime kesänä, mutta kiloja on yhä edelleen saman verran. varmaan viimeiset 2 vuotta ainakin oon painanu sen about 90kg.
  Kirjottelen erikseen siitä, kuinka heräsin laihduttamiseen viime keväänä. Muuten kukaan ei jaksa lukea näitä mun höpinöitä :)

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

-Jenni-
 

Kuulumisia

Hei vaan hei!

 Viime viikon maanantaina(melkein 2 viikkoa sitten) starttasin kohti etelää, Kuusamoa. Tarkotus oli viettää siellä pari päivää hyvässä seurassa. Mun mielestä on ihan parhautta nukkua hotellissa. Mikä on suorastaan hassua kun viimeset 2,5 vuotta oon kuitenki työskennelly hotelleissa. :D Hotellin sängyssä vaan nukuttaa niin paljo paremmin.
 Oltiin Kuusamon Tropiikissa ja koska sieltä löytyy kaikki mitä minilomalla tarvii, ei poistuttu loman aikana koko rakennuksesta. Syötiin aamupalaa myöhään aamulla ja illalla syötiin O'Learyksessä. Tykkään O'Learyksen ruuista ihan tosi paljon. Kotona Vuokatissakin tulee usein syötyä O'Learyksessä, sillä ko. ravintola löytyy myös Katinkullasta. Kotiin lähtiessä kävin vielä Prismassa hämmentämässä itseäni. Kun on monta kuukautta käynyt pienessä s-marketissa, sitä oikein hämmästyy jossain megasuperhypermarketissa missä on kaikkea :D Yllättäen mulla on kauheen hankalaa muistaa ottaa kuvia tuntemattomasta syystä, joten niitä ei ole.
 Tässä välissä oon kerenny tehdä kuuden yövuoron putken ja viettää jo vapaitakin hyvän aikaa. Vapailla en oo tehny mitään ihmeellistä. Käyny lenkillä ja syöny. Toissapäivänä käytiin työkaverin kanssa Kiilopäällä ihmettelemässä Angry Birds goes snow -tapahtumassa ja eilen samaisen työkaverin kanssa käytiin Ivalossa kaupoilla.

 Nyt oon alottanu sen mun projektin. Nimittäin fitfarmin Superdieetti Simplen. Pitäis laihtua vaan oikein syömällä, saas nähdä. Kirjotan tästä vielä oman postauksen mahdollisimman pian!

Kivaa viikonloppua!

-Jenni