Kun elämä muuttuu vain sekunneissa

Näen silmissäni kaikki ne paloautot, ambulanssit ja poliisit. Silmissä vilisee ja korvissa humisee. Pysähdyn. Kyyneleet alkavat valua. Seuraavaksi näen lääkäreitä, sairaanhoitajia ja kaikki ne laitteet, joita sairaalassa on. Pelkään pahinta. Jatkan matkaa. Pelkään jatkaa, mutta on pakko. Samalla kaikki tämä pyörii silmissäni.
  Epätietoisuus valtaa mielen. Viestejä kavereille, jos joku edes tietäisi jotain. Mutta ei, kaikilta saan saman vastauksen. Kukaan ei tiedä enempää kuin minäkään. Pääsen perille ja päätän piilottaa tunteeni. Nyt ei ole hyvä hetki itkeä. Sisältä olen musta ja mytyssä, ulospäin näytän omalta vahvalta itseltäni. Kotona valtava määrä itkua, viestejä ja sekä hyviä, että huonoja uutisia.
  Kuinka maailma voi olla niin julma ja epäreilu? Kuinka tälläista voi tapahtua minun läheiselleni? Samana päivänä moni muukin oli kokenut kamalan kohtalon. Mutta niin kauan kun se ei ole kukaan läheinen, se ei satuta niinkuin nyt.
  Tältä minusta tuntui, kun joulukuussa sain viestin ystäväni auto-onnettomuudesta. Mikä pahinta, hän oli menettänyt miehensä ja poikansa. 

weheartit.com

 

Sitä miettii kuinka kukaan voi koskaan selvitä tuollaisesta. Eikä siitä koskaan selviäkään täysin, mutta se tekee ihmisestä vahvemman. Se tekee ihmisestä selviytyjän. Suru pitää surra pois, tai ainakin vähemmäksi, mutta mikään ei tee tapahtuneesta tapahtumatonta. Elämän täytyy jatkua.

Vieläkin, kun mietin tapahtumaa kyyneeleet valuvat silloin tällöin.
Kun mietin heitä, joiden elämä päättyi aivan liian aikaisin. Niin väärin. Eritoten pieni lapsi. Hänellä oli vielä elämä edessä, kaikki kokematta. Mutta toisaalta hän sai mennä onnellisena ja rakastettuna. Ilman tietoa maailman pahuudesta ja ongelmista.
♡Levätkää rauhassa♡

Rakas ystäväni, sulla on valtavasti ihmisiä, jotka rakastavat ja tukevat sua! Yhdessä me kaikki selvitään tästä. ♡


Teksti on julkaistu ystäväni luvalla.

-Jenni-