Viikonlopusta

 Nyt on taas muutama päivä kulunu edellisestä postauksesta. Tarkotus oli kirjottaa viime vapailla, mutta mulla oli kaveri kyläilemässä, niin jäi kirjottamatta.
  Tosiaan rakas ystäväni T tuli viikonloppuvapaille tänne. Ei oikeestaan tehty mitään spesiaalia. Juoruiltiin, käytiin ulkona syömässä ja vähän baarissakin. Ja kuviakaan ei ole. Paitsi jälkkäriks juodusta jallukaakaosta, mutta parempi ehkä olla julkaisematta sitä, että ei tule sanomista ;)
 Käytiin Santa's hotel Tunturin Pirtti ravintolassa. Suosittelen lämpimästi. Hyvää ruokaa ja sopivan rento meininki. Aivan hyvin voi mennä vaikka toppakamppeissa eikä kukaan kato kuin halpaa makkaraa! Tarkoitus oli ottaa annoksesta kuva, mutta muistin sen kun lautanen oli tyhjä.. Ensimmäistä kertaa kohtasin pihvin kanssa maustekastikkeen maustevoin sijaan. Kastike oli tosi hyvää ja näppärä kun sitä riitti perunoillekin!

 Pahoittelen epäsäännöllistä postaus tahtia jo valmiiksi! Yötyötä tekevänä mulla on yleensä 5 työyötä ja sitten 5 vapaata. Kun on työputki menossa, nukun aikalailla koko päivän, jolloin kirjottaminen jää vähälle. Oon kuullu että moni yötyöläinen nukkuu aamulla vähän ja illalla lisää. Minä alan yleensä nukkua 10 maissa ja herään kahdeksan jälkeen, jotta ennätän töihin. Yritän kirjotella aamuisin, jos vaan jaksan. Muuten satsaan sitten vapaille.
 Lauantaiaamuna kun kello kilahtaa kuuteen, minä suuntaan auton nokan kohti etelää. Poimin mamman ja isin Rovaniemeltä kyytiin ja mennään kotiin kohti Savoa! :) Mamma ja isi tulee siis mua vastaan junalla, jotta ei tarvii yövuoron jälkeen ajaa pitkää matkaa yksin ja kun selkäkään ei kestä ajamista niin pitkästi. Matkaa kun on yli 800km.  Vuokatissakin kerkeän käymään omassa kotona, niiin kerkeän nähdä paljon rakkaita!
Aloitteilla on myös eräs projekti, josta tulen kirjottamaan oikein kunnolla ;) 

Mukavaa päivää ja kuullaan taas!

-Jenni-

Aamiainen

Aamiainen on päivän tärkein ateria, sanotaan.
Aikaisemmin en juuri koskaan syönyt aamuisin. Ei-aamuihmisenä en halunnut käyttää aikaa aamupalan laittoon ja syömiseen, eikä oikein maistunutkaan. Oikeastaan vasta syksyllä aloin opetella syömään aamiaista. Otin töihin mukaan rahkaa ja hedelmiä. Kun aamuhommat oli tehty, oli aikaa syödä. 
 Vasta tänne tultuani olen opetellut syömään aamupalaa kotona. Olen auttamattomasti koukussa Nallen pikakaurapuuroon. En ole koskaan tykännyt kaurapuurosta. Riisipuuro ja mannapuuro ovat olleet ainoat, jotka kelpaavat. Nyt jos en ole ollut yötä töissä, on aamulla saatava kaurapuuroa.
 Sitten vielä suurempaan herkkuaamiaiseeni, ainakin toistaiseksi. 
Nimittäin hotelliaamiainen! 

Mua ei koskaan nukuta heti kun pääsen töistä, joten olen ottanut tavaksi vähintään kerran viikossa odottaa tunnin ja käydä aamupalalla hotellilla. Yleensä tosin tulee syötyä hirveä ähky, jonka jälkeen joutuu suurinpiirtein pyörimään kotiin :D 
Yleensä aamupalani sisältö on kuvanmukainen: leipää, salaattia, juustoa, meetvurstia ja kurkkua. Lämpimistä lautaselle eksyy vähän pyttipannua, muutama nakki ja lihapulla, lusikallinen(tai kaksi) uunimunakasta ja pekonia. Ja tietenki appelsiinituoremehua. Joinain aamuina on ollut tarjolla myös suurta herkkuani, tuoretta ananasta. Meidän hotelleissa on myös mahdollisuus paistaa itselleen vohveleita. Muutamana aamuna olen tätäkin herkkua itselleni paistanut.
  Reilun kaksi vuotta hotelleissa työskennelleenä aamiaista on tullut nautittua usein. Välillä kerkesin jo vähän kyllästyä, mutta pieni tauko auttoi.

Millainen teidän aamiainen yleensä on? Tai syöttekö aamiaista lainkaan?

-Jenni-

Kun elämä muuttuu vain sekunneissa

Näen silmissäni kaikki ne paloautot, ambulanssit ja poliisit. Silmissä vilisee ja korvissa humisee. Pysähdyn. Kyyneleet alkavat valua. Seuraavaksi näen lääkäreitä, sairaanhoitajia ja kaikki ne laitteet, joita sairaalassa on. Pelkään pahinta. Jatkan matkaa. Pelkään jatkaa, mutta on pakko. Samalla kaikki tämä pyörii silmissäni.
  Epätietoisuus valtaa mielen. Viestejä kavereille, jos joku edes tietäisi jotain. Mutta ei, kaikilta saan saman vastauksen. Kukaan ei tiedä enempää kuin minäkään. Pääsen perille ja päätän piilottaa tunteeni. Nyt ei ole hyvä hetki itkeä. Sisältä olen musta ja mytyssä, ulospäin näytän omalta vahvalta itseltäni. Kotona valtava määrä itkua, viestejä ja sekä hyviä, että huonoja uutisia.
  Kuinka maailma voi olla niin julma ja epäreilu? Kuinka tälläista voi tapahtua minun läheiselleni? Samana päivänä moni muukin oli kokenut kamalan kohtalon. Mutta niin kauan kun se ei ole kukaan läheinen, se ei satuta niinkuin nyt.
  Tältä minusta tuntui, kun joulukuussa sain viestin ystäväni auto-onnettomuudesta. Mikä pahinta, hän oli menettänyt miehensä ja poikansa. 

weheartit.com

 

Sitä miettii kuinka kukaan voi koskaan selvitä tuollaisesta. Eikä siitä koskaan selviäkään täysin, mutta se tekee ihmisestä vahvemman. Se tekee ihmisestä selviytyjän. Suru pitää surra pois, tai ainakin vähemmäksi, mutta mikään ei tee tapahtuneesta tapahtumatonta. Elämän täytyy jatkua.

Vieläkin, kun mietin tapahtumaa kyyneeleet valuvat silloin tällöin.
Kun mietin heitä, joiden elämä päättyi aivan liian aikaisin. Niin väärin. Eritoten pieni lapsi. Hänellä oli vielä elämä edessä, kaikki kokematta. Mutta toisaalta hän sai mennä onnellisena ja rakastettuna. Ilman tietoa maailman pahuudesta ja ongelmista.
♡Levätkää rauhassa♡

Rakas ystäväni, sulla on valtavasti ihmisiä, jotka rakastavat ja tukevat sua! Yhdessä me kaikki selvitään tästä. ♡


Teksti on julkaistu ystäväni luvalla.

-Jenni-

Unirytmi- tai sen puute

Nyt kun oon yötöissä, mulla ei oo oikein selkeetä rytmiä. Tai on rytmi, mutta sillon kun oon töissä.
  Nukun koko päivän ja sitten valvon yön. Ei mitään ongelmaa. Yövuoro alkaa vaille kymmenen ja loppuu kuudelta. Rupean nukkumaan yleensä 10-11 välillä ja nukun iltaan saakka. Herään viimeistään 20:11, jotta ennätän kävellä töihin.
  Eilen aamulla kun pääsin töistä kuudelta, söin aamiaisen töissä. Koska mulla alko vapaat, viivytin nukkumista tarkotuksella. Söin kaikessa rauhassa ja istuskelin tunnin ajan. Kotona katoin telkkaria ja joskus kahden jälkeen olin nukahtanut sohvalle. Heräsin puoli kuuden aikoihin vain vastatakseni kaverin lähettämään viestiin ja nukahtaakseni uudestaan. Lopulta heräsin puoliltaöin.
  Hyvin nukutun iltapäivän ja illan jälkeen oli turha odotella unta. Heti seittämän jälkeen jo keittelin aamupuuroo. Mutta tänään, ihmeen kaupalla, pysyin hereillä aina iltaan saakka! Olin nukahtanut (sohvalle taas) joskus kuuden jälkeen. Heräsin joskus puoli 11 äsken. Nyt odotan uutta unta ja kirjoitan tätä.
  Oon tehny yötyötä aiemminkin eikä mun rytmi oo ikinä ollu näin pahasti sekasin. Mutta toisaalta ihan samahan se on, että koska nukun. Kunhan nukun. Toisaalta huomenna menen taas töihin, joten turha murehtia. Ei rytmin kääntäminen olis onnistunu kuitenkaan.

Onko muita yötyöläisiä? Millanen rytmi teillä on ?

-Jenni-

Terveisiä Lapista!

Viimesin blogikirjotus neljän kuukauden takaa alkaa sanoin "Mä oon ollu taas huono bloggari! Kirjottaminen on totaalisesti jääny työkiireiden, stressin ja väsymyksen takia". Ja sitä kaikkea todella olin. Huono bloggari, kiireinen töissä, väsynyt ja stressaantunut. Sitä kun on tottunut tekemään kaiken 110%, vaatii se veronsa eritoten työssä jossa olin viimeiset 1v 3,5kk ennen kuin joulukuun 13 päivä tapahtui muutos.

Kaunispään huipulla

  Sain sovittua, että mun vuoden loppuun saakka kestävä työsuhde purettiin etuajassa. Pakkasin laukut ja lähdin. Jätin oman kodin, ystävät, työkaverit ja niin tutun ja rakkaan Vuokatin taakseni. Matkan määränpää oli Saariselkä kaukana kiireestä ja stressistä. Ainoa asia mikä säilyi täysin oli työsuhde samaan yritykseen kuin aiemmin. Vain kohde ja työtehtävät muuttui. Toivottavasti koti, ystävät ja työkaverit odottaa mun paluuta Vuokatissa! ;)

Eräällä kauppareissulla oli vähän kylmä!

  Tuli olo, että mun tarvii hetkeks päästä pois. Pois kaikesta stressistä ja uupumuksesta. Huhtikuun puolivälistä toukokuun  loppuun pidän lomaa ja sitten kesäksi palaan jo ennestään tuttuun työpaikkaan. Mutta en siihen, josta viimeksi lähdin! Syksyllä sitten ennättää miettiä mitä sen jälkeen tekee.
  Ajattelin, että voisin yrittää taas kirjoitella aktiivisemmin. Täällä Saariselällä teen pelkkää yövuoroa. Eli oon töissä suurinpiirtein rytmillä 5 yötä töissä ja 5 yötä vapaalla. Nyt pari vapaata ja maanantai-iltana taas töihin. Perjantaina tuleekin sitten mun hyvä ystävä vierailulle :)

Matkalla töihin

Kuullaan taas!

-Jenni-